|
|
| | HOPEAN KOSKETUS
Muistatko, miltä hopeaesine tuntuu? Miten se eroaa ruostumattomasta teräksestä? Minulle hopea merkitsee polttavan kuumaa lusikkaa kahvikupissa, ajan tummentamaa sokerikkoa ja kermakkoa, joista lähtee pehmeä sointi, kummilusikkaa, joka muistuttaa syntymästäni.
Mutta hopea ei ole vain muistumia ja mennyttä aikaa. Hopea taipuu yhä taitavissa käsissä ruokailuvälineiksi, tarjoiluastioiksi, sirottimiksi, karahveiksi.
Hopeaesineellä on monta elämää, joista tekijä antaa sille ensimmäisen: ilmeen ja hengen, hän antaa hopealle muodon. Käyttäjä saa esineen elämään uudella tavalla, hän jättää siihen oman elämänsä jäljet, kolhut ja naarmut, jotka kantavat omaa yksityistä merkitystään. Tuleva aika antaa sille taas uuden elämän. Hopeaesine kantaa leimoissaan ja muotokielessään nykyisyyden jättämiä jälkiä tulevaan.
Hopeaesine säilyy esineenä mitattavine ominaisuuksineen, mutta sen merkitys muuttuu ajassa. Ei liene sattumaa, että Dideron Encyclopédie´n mukaan käsityö ja hopeasepäntyö liittyy tieteiden ja taiteiden järjestelmässä historian yhteyteen ja ihmisen sielunkykyjen joukossa muistiin. Hopeasepän käsien työ ei ole pelkästään työtä, joka mitataan ajassa ja rahassa. Hänen kätensä jäljet ovat ennenkaikkea kulttuurisia.
Hopeaseppä ylläpitää vuosituhantista taitoa ja tietoa. Hänelle tuo taito ei ole vain klassisten esineiden ja muotojen uudelleen ja uudelleen takomista. Pikemminkin hän takoo kulttuurisia jälkiä esineisiin. Hän ylläpitää taitamisen perinnettä ja yhtäaikaa antaa uuden muodon tutuille esineille. Hän pyrkii myös samalla uudistamaan käsitystämme siitä, millaisia arkisetkin esineet voisivat olla. Näin hopeaseppä lisää ja pitää yllä omalla työllään kulttuurin monimuotoisuutta.
Aikaamme sanotaan modernin murroksen ajaksi, tämä tarkoittaa, että meille ei enää riitä samanlainen. Aikamme on myös monikulttuurisuuden ja monien arvoperustojen aika. Tällöin vaatimuksemme arkisten käyttöesineiden suhteen on toinen. Emme enää tyydy syömään samoilla ruokailuvälineillä työssä, ravintolassa ja kotona. Ainakin kodin esineiden täytyy olla muuta, erilaisia.
Nämä www-sivut ovat hopeaseppien vastaus kulttuurisiin tarpeisiimme. He näyttävät omien töidensä kautta toisenlaisen tavan ajatella arjen ja juhlan kattauksia sekä ruokakulttuuriamme. Näyttelyn esineet johtavat meidät parhaimmillaan pohtimaan aikaamme ja arvojamme. Vähintäänkin ne näyttävät, kuinka ohuin perustein olemme valinneet omat käyttöesineemme.
Esineet voivat olla ainutkertaisia, arvokkaita aivan kuten mekin. Emme vain ole sitä, mitä syömme, olemme myös esineidemme kaltaisia. Oikeastaan voimme ajatella, että arvostuksemme esineisiin heijastaa yleistä asennoitumistamme elämään. Ympärillämme olevien esineiden samanlaisuus ja kertakäyttöisyys ohentaa helposti suhteemme muihinkin elämän ilmiöihin. Rikkaus ja monimuotoisuus ympärillämme olevissa esineissä on omiaan opettamaan meitä näkemään saman moninaisuuden myös muissa elämän ilmiöissä, poistamaan itsestäänselvyyden ympäriltämme. Arvokkaat ja ainutkertaiset hopeaesineet vaativat myös huolenpitoamme. Niitä täytyy suojella ja huoltaa. Näin niiden kulttuurinen arvo säilyy.
Näillä www-sivuilta löytyvät hopeaesineet ovat nuorenpolven hopeaseppien näyttö omasta osaamisestaan, näyttö erityisesti siitä, että hopea elää yhä, ei vain koruissa, vaan myös käyttöesineissä. He ovat takoneet nähtäväksemme esineitä, jotka asettavat meille kysymyksen: voisitko ajatella käyttäväsi meitä? Tuo kysymys on vakava. Esineet kysyvät, mitä arvostamme.
FM Matti Vilkka
Lahden ammattikorkeakoulu, Muotoiluinstituutti |
|
|
|
|
